Edelliset urheiluliivit luovuttivat vetoketjun ja foe-nauhan suhteen. Olin jo silloin 6 vuotta sitten skeptinen sen kestävyydestä. Vetoketjusta hajosi alareunan muovituki eikä sitä enää saanut kiinni. Ja foe-nauha oli pahasti rispaantunut. Olisin voinut korjata nämä, mutta en alunperinkään ollut kovin tyytyväinen kaavan ompelutapaan.
Niinpä päätin tehdä uudet urheiluliivit, jossa korjaisin edellisessä versiossa häiritseviä asioita. Minulla ei ollut valmista kaavaa, mutta käytin mallina kaupasta ostettuja urheiluliivejä. Niissä ei ole vetoketjua, ja kupit ovat prässätty muotoon, mutta se oli hyvä alkupiste.
Tein kuppien kaavat muotoilemalla kaavapaperia rinnan päällä ja teippaamalla laskoksia, jotta sain ne 3d-muotoon. Sitten merkkasin tussilla laskosten paikat ja avasin kaavapaperin taas tasaiseksi ja piirsin kaavan palat puhtaaksi. Tässä kohtaa tein virheen, kupit olisivat olleet täysin sopivat mikäli tekisin rintaliivejä, mutta urheiluliiveissä niiden täytyy oikeasti vähän litistää rintoja, jotta ne vähentävät rintojen liikettä urheillessa. Sovittaessa huomasin, että kuppeja täytyi pienentää 1cm verran.
Kupit on tehty foamista, ja ommeltu joustavaan verkkovuoriin kiinni. Päällikangas ei ole ommeltu kupin muotoon, vaan on tehty yksinkertaisesti yhdestä kappaleesta. Päällikankaana käytin marmorikuvioitua lycraa, joka on aikanaan kaivettu Eurokankaan palalaarista. Sitä oli jäljellä vielä pieni pala legginsien jälkeen. Selän kohdalla on pelkkää verkkokangasta. Ompelin lycran ja verkkokankaan pussiin, jotta lopputulos olisi siisti myös sisäpuolelta.
Kuppien välissä vetoketjun kohdalla on joustamatonta kangasta tukena, koska siitä kohtaa liivien ei kuulu venyä ollenkaan.
Alareunan kuminauha on todella leveää ja jämäkkää foe-kuminauhaa, jonka ostin vuosia sitten kankaiden yönä. Jo silloin mietin, että se on seuraavaa urheiluliiviä varten. Vasta nyt sain aikaiseksi käyttää sen. Tämä on mielestäni täydellinen ratkaisu, koska kankaan raa’at reunat saa piilotettua kuminauhan sisään ja lopputuloksesta tulee siisti molemmin puolin. Kuminauhan yhdellä puolella on koristekuviointia ja toinen puoli on ihan tasainen.
Liivien pääntie ja kädentiet on kantattu tavallisella foe-kuminauhalla.
Vetoketjuksi valitsin tällä kertaa ihan YKK-vetoketjun ja se määritti aika lailla liivien korkeuden. En halua irroittaa hampaita vetoketjusta, ellei ole ihan pakko. Toivon, että YKK:n vetoketju kestää paremmin kuin surkeat Optin vetoketjut.
Tein vielä pienet suojat lycrasta vetoketjun kumpaankin päähän. Aiemmissa liiveissä nämä suojat olivat ihan överipaksut, koska ne oli ommeltu pussiin. Edellinen kangas oli valkoista lycraa, johon oli painettu tumma kuvio. En halunnut, että valkoinen kangas näkyy niistä suojista, siksi tein ne kaksinkertaisena. Tämä marmorikangas on läpivärjättyä, joten pystyin tekemään ihan yhden kerroksen palat, ilman että nurja puoli erottuisi hirveästi.
En ole vieläkään täysin tyytyväinen vetoketjun ompeluun. Se olisi pitänyt ommella lycran ja verkon väliin kaikkein siisteimmän lopputuloksen saamiseksi. Mutta koska vetoketjut on yleensä vaatteen heikoin kohta, tämä tapa mahdollistaa sen vaihtamisen helpommin, kun ei tarvitse purkaa koko liiviä sen vaihtamiseen.
Sovitin ompelun ohessa liivejä useampaan otteeseen, koska olin epävarma kuinka tiukka valmiin vaatteen tulisi olla. Otin sivu-, taka- ja olkasaumoista vähän sisään, että sain liiveistä napakasti istuvat. Nyt muutaman treenikerran jälkeen voin todeta, että hyvin toimii!
Saa nähdä miten tuo kultainen kuvio kestää jatkuvaa hikeä ja pesua, mutta sen kuluminen on vain kosmeettinen haitta. Pääasia, että liivit pysyvät muuten ehjänä ja käyttökelpoisina.
Kommentoi