Olin ostanut sateenkaaren väristä lankaa vuosia sitten, aikomuksenani tehdä jonkunnäköinen kirjoneule. Langat hautuivat kaapissa, kunnes yksi päivä näin Niina Laitisen Tulilintu -sukat ja totesin, että näihin se värikäs lanka sopisi tosi hyvin. Ohjeet löytyvät Villasukkien valtakunta -kirjasta, jonka lainasin kirjastosta tätä varten.
Lanka on Viking of Norwayn Nordlys, väreissä 941 (sateenkaari) ja 903 (musta). Kirjavan langan värit eivät oikeastaan sisällä kaikkia sateenkaaren värejä, siinä on keltaista, oranssia, punaista, pinkkiä ja violettia. Mielestäni se on silti tarpeeksi kirjavaa, että sitä voi kutsua sateenkaareksi.
Tykkäsin langassa erityisesti siitä, että se on oikeasti liukuvärjätty. Värien välillä ei ole selkeitä stoppeja. Sen sijaan langan laatu ei ole parhaimmasta päästä: sateenkaarilangan paksuus vaihtelee vähän liikaa. Samaa ongelmaa en havainnut mustassa langassa. Ehkä minulle osui vain huono erä?
Tässä ohjeessa oli hauska palmikkoresori ja ristiinvahvistettu kantapää, joita en olekaan aiemmin tehnyt. En ole osannut kuin perus vahvistetun kantapään. Harmillisesti palmikot eivät erotu kovin hyvin, johtunee varmaankin mustasta väristä ja langan pörröisyydestä.
Vähän jännitin, että miten sukka istuu jalkaan. En vielä ihan osaa arvioida ympärysmittoja kaavan perusteella, vaikka teinkin koetilkun. Sukka on pohkeesta melko napakka ja taas vähän liian löysä nilkasta, mutta se ei estäne käyttöä. En lähde enää purkamaankaan, näillä mennään.
Aloitin työn toukokuussa 2024 ja sain ensimmäisen sukan valmiiksi kuukaudessa ja sitten tuli toisen sukan syndrooma. Työ jäi taas kesken muiden käsitöiden ollessa mielenkiintoisempia.
Edistin toista sukkaa aina silloin tällöin ja sain sen valmiiksi lokakuussa 2025. Tein tietoisesti toisesta sukasta vähän löysemmän pohkeen kohdalta, koska ensimmäinen oli napakka. Se varmaan selittää värieron, vaikka yritin aloittaa sukan samasta kohtaa liukuväriä. Värit osuvat suurin piirtein kohdalleen aina nilkkaan asti, jonka jälkeen ne lähtevät eri teille.
Kommentoi