Kesällä 2025 käytiin Skotlannissa road tripilla, jonka teema oli kauniita maisemia ja linnoja. Eräässä linnassa oli esitelty heraldisia eläimiä ja niiden merkityksiä. Jäniksen kohdalla luki “nauttii kodin rauhasta, hiljaisuudesta ja mukavuudesta”. Tuumattiin puolison kanssa, että se sopii meihin täydellisesti ja meidän vaakunassa täytyy olla jänis. Ei sillä, että me omaa vaakunaa koskaan tehtäisi.
Mutta ajatus jäi kytemään ja kun tutustuin FPP-tilkkutyötekniikkaan ja näin goottilaisin kirjaimin tehtyjä tilkkutöitä, halusin ehdottomasti kokeilla semmoista itsekin. Vaakunassa ei yleensä ole tekstiä, joten täytyi keksiä joku muu kankaasta valmistettu tunnus.
Googlasin sitten sotalippuja ja löysin englannin war bannerit. Niiden pystysuora muoto sopii täydellisesti suunnitelmiini. Oma pieni ärsytykseni oli, etten tiennyt mikä niiden nimi on suomeksi. Olen yrittänyt vähentää finglishiäni ja etsiä englanninkielisille ompelu- ja käsityötermeille oikeita suomennoksia. War banner ei ole pelkkä lippu, eikä viiri. Liput ja viirit on ripustettu keppiin yhdestä sivusta ja liehuvat horisontaalisesti, kun taas banner on ripustettu yläreunasta ja sitä kannetaan pystysuorassa. Sitten muistin pöytästandaarien olemassaolon. Jos on olemassa pöytästandaari, on varmaan olemassa myös pelkkä standaari.
Standaari-sana on tullut suomen kieleen englannista ja/tai ruotsista. Englannin ”standard” sama sana kuin suomessa lainasanana käytettävä
standardi (vakiomalli, -tyyppi, -mitta). Englantiin sana tuli ranskasta (estandart, sotalippu), ja sinne puolestaan frankkien puhuman
germaanikielen sanasta standhard, horjumaton. Sotalipun tuli seistä tukevasti pystyssä koko taistelun ajan.https://www.serisipila.fi/poytaviirit-standaarit-poytaviirit/standaarit/
Kaipa se voisi olla myös sotalippu, mutta esimerkiksi Suomen sotalippu näyttäisi olevan horisontaalisesti tangossa. Lisäksi omassa standaarissa lukee kirjaimellisesti rauha ja hiljaisuus, joten ei siitä sotalipuksi ole. Standaari se siis olkoon.
Etymologiaselvityksen jälkeen pääsin suunnittelemaan itse asiaa. Halusin siihen jotain tekstiä, jotta pääsen kokeilemaan FPP-tekniikkaa, ja tietysti jäniksen kuvan. Materiaalina halusin käyttää pellavaa ja värien tulisi olla luonnonväristä pellavaa taustalla ja kirjaimet ja jänis mustana. Reunoilla tulisi olla jotain mustaa koristenauhaa ja alareunassa tasseleita. Tasseleita mielellään jopa eri kokoisena, niin että kärjissä on isommat ja niiden välillä pienemmät.
Kankaat löytyi eurokankaasta ja koristenauhat ja tasselit karnaluksista. Koristenauhoina päädyin käyttämään samettinauhaa ja pitsinauhaa.
Tekstiä mietittiin puolison kanssa jonkin aikaa. Ensin mietittiin nykyisen talon nimestä johdettua via aureaa, mutta mitä jos tästä joskus muutetaan? Ehkä se olisi parempi sitoa meihin itseemme, eikä taloon. Sitten mietittiin nimeä, joilla kutsutaan meidän perhettä, mutta se ei mitenkään käänny latinaksi. Tietysti tekstin pitää olla latinaksi!
Rajoitteita toi myös rajattu tila, mitään pitkää proosaa siihen ei mahdu. Ideaalitilanteessa siinä olisi vain kaksi suhteellisen lyhyttä sanaa. Palattiin sitten alkuperäiseen heraldisen jäniksen määrittelyyn ja käännettiin rauha ja hiljaisuus latinaksi. Pax et quies.
Kirjaimet on Patch and Dotin Blackletter, ja jänis on etsystä. Kirjaimien kokoa en muuttanut, mutta jänistä skaalasin isommaksi, ja pyöristin vähän sen käpäliä.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin FPP-tekniikkaa (foundation paper piecing). Siinä tulostetaan kuvio paperille ja ommellaan paperin läpi. Kuvio kertoo mikä kangas on taustaväriä ja mikä kuviota, sekä saumojen ompelujärjestyksen. Lopuksi paperi revitään pois ja jäljelle jää valmis tilkkutyö.
Se oli aika hauskaa puuhaa ja täytyy tulevaisuudessa tehdä lisää FPP-töitä. Asioita, joita opin tehdessä:
- Käytä lyhyempää tikin pituutta - se tekee paperin repimisestä helpompaa
- Add-a-quarter-viivoitin on tosi näppärä apu saumavarojen trimmauksessa
- Pyöröleikkuri ja alusta on helpompi kuin sakset
Tilkkutyöstä poiketen tässä ole ole vanua sisällä, en kokenut sen kaipaavan sitä. Takapuoli on musta sen takia, ettei vaaleaa kangasta enää ollut riittävästi yhtenäistä palaa varten. FPP-tekniikassa kuluu yllättävän paljon kangasta.
Vanun puutteen takia en myöskään kokenut tarpeelliseksi tehdä paljoa päällitikkausta. Tikkasin vain vaakasuorat saumat stitch-in-the-ditch tekniikalla, jos se vaikka roikkuessa ajan myötä venyisi.
Tasselit ompelin etu- ja takakankaan väliin pussiin. Jätin yläreunan ompelematta, jotta sain käännettyä standaarin oikein päin. Taitoin yläreunan saumavarat sisään ja laitoin kiinnikkeet pussin sisään. Sitten ompelin pussin kiinni.
Lopuksi ompelin koristenauhat, ensin samettinauhan ja sitten pitsinauhan. Samettinauhan ompelin alareunan kulmissa jiiriin, koska se näytti niin paljon paremmalta kuin pelkät taitokset. Pitsi sen sijaan on vain taiteltu, mutta se hukkuu kuvioon aika hyvin.
Nyt kun jälkeenpäin katson sitä kauempaa, niin kirjainten välistys pistää pahasti silmään E:n ja S:n välillä. Ja “quies” on hieman lähempänä vasenta reunaa. Noh, ainakin se on rakkaudella ja käsityönä tehty!
Kommentoi