Katselin vanhoja Suuri Käsityö -lehtiä ja löysin tämän punaisen hääpuvun numerosta 1/2009. Tykästyin empirelinjaiseen vyötäröön, suorakaiteen muotoiseen miehustaan ja selkäosaan. Joten päätin tehdä sen mekon itselleni, ei hääpukuna, vaan juhlapukuna.
Yritin etsiä paikallisista kangaskaupoista (lue: Eurokankaista) punaista silkkitaftia ja -sifonkia, mutta eihän heillä tietenkään ollut sellaisia myytävänä. Päivittelin tätä ikuista kankaiden puutosongelmaa Kaliforniassa asuvalle Vanessalle, ja hän tarjoutui ystävällisesti etsimään ja ostamaan kankaat sieltä. Hän työskentelee Hollywoodissa elokuvien ja muiden videoiden puvustuksen parissa, joten hänellä oli aivan toiset resurssit kankaiden hankkimiseen kuin täällä Suomessa.
Vanessan ystävä oli lähdössä kiertämään Eurooppaa ja hän tarjoutui tuomaan kankaat mukanaan Suomeen. Ihanan avuliaita ihmisiä 💛 Harkitsin kankaiden tilaamista netistä, mutta niistä ei koskaan voi olla varma väristä ja materiaalista. Usein näkee ilmoituksia, joissa lukee kankaan olevan silkkiä, mutta se paljastuukin polyesteriksi. Tämä mekko vaati yli 6 metriä kangasta, joten en halunnut ottaa riskiä.
Ensin tein testiversion vanhoista lakanakankaista. Kaikki muu istui kauniisti hihoja lukuunottamatta. Hihoihin tarvitsi lisätä väljyyttä, jotta käsiä pystyisi liikuttamaan edes hieman. Taisin tehdä kolme testiversiota, ennenkuin onnistuin saamaan tarpeeksi hyvin istuvat hihat. En ole ikinä tajunnut hihoja, ne ovat minulle mysteeri edelleen.
Pelkäsin leikata silkkiä, vaikka minulla oli toimiva testiversio. Se on aina yhtä jännittävää, mitä jos vahingossa mokaa? Eikä kangasta saakaan helposti ostettua lisää. Mutta sain leikattua kaiken oikein päin ja lopulta ommeltua mekon. Yläosa on vuoritettu samalla kankaalla, jälkikäteen ajateltuna joku ohuempi olisi voinut olla parempi. Mutta toimii se näinkin.
Helman viimeistely tuotti päänvaivaa. Miten taittaa kangas kaarevassa helmassa, kun taitettu osa on ypärysmitaltaan isompi? Se täytyy rypyttää tai taittaa jotenkin. Päädyin rypyttämään taitetun osan. Näin jälkikäteen minulla ei edes käynyt mielessä, että se olisi voinut tehdä alavaralla kauniisti. Tekemällä oppii.
Olisin voinut harrastaa silittämistä ennen kuvien ottamista, mutta yleensä sitä on vaan niin kärsimätön.
Minulla on suunnitelmissa tehdä samasta kankaasta clutch-laukku, mutta saas nähdä koska jaksan tehdä ne. Nyt on takki aika tyhjä. Lisäksi mekko vaatii jonkinlaisen tyllialushameen, joka vähän levittää helmoja.
Kommentoi