Käytin KGJAchin kaavaa etsystä. En suosittele sitä, ellei osaa tehdä muokkauksia.
Kuvauksessa valehdellaan, että se sisältää ompeluohjeet - ei sisällä. Kuvauksen mukaan sen pitäisi sisältää useita video-ohjeita: moderni ompelutapa koneella, historiallinen ompelutapa käsin sekä kaavanmuokkausvideoita. Oikeasti vain modernin ompelukoneella tehtävän tavan video löytyy.
Lisäksi saumakohdalla kappaleiden reunoja ei ole mitattu - mikä tämä on suomeksi? (engl. truing seams). Tässä kaavassa toinen kappale voi olla selkeästi pidempi, eikä siinä kuulu olla syötöstä.
Tähtisymbolien pitäisi kaiketi merkitä jotain kaavassa, mutta eri ko’oissa ne seilaavat pitkin paperia, joskus täysin kaavojen ulkopuolellakin.
Koossa 32 ylempi hiha on virheellisesti merkitty alemmaksi hihaksi. Koossa 50 ylempi hiha puuttuu kokonaan, siinä on alempi hiha kaksi kertaa.
Eli kaavan laatu on surkea, mutta jos tietää mitä tekee, siitä voi saada silti käyttökelpoisen vaatteen.
Itse päädyin tekemään täysin uudet hihat, kun kaavan hihat eivät istuneet itselleni ollenkaan. Se ei välttämättä ole kaavan vika, ehkä se on vain suunniteltu erilaisille käsille. Otin eräästä vanhemmasta hyväksi todetusta kaavasta hihan, josta muokkasin kaksiosaisen. 1700-luvun hihat olivat kaikki kaksiosaisia.
Kangas on ruskeaa villasekoitegabardiinia Beglarian Fabricsilta. Tässäkin hain villan ulkonäköä, mutta lompakkoystävällisempää hintaa.
Ompelin miehustan kappaleet käsin yhteen käyttäen englantilaista saumaa, jossa ommellaan päällikangas ja vuorikangas samalla kertaa. Tykkään hirveästi tuosta metodista. Olkasaumat ompelin ihan perinteisesti, avasin saumavarat ja ompelin ne kiinni vuoriin.
Hihoissa käytin ompelukonetta: ompelin ensin vuorikappaleet etusaumasta yhteen ja päällikappaleet etusaumasta yhteen. Sitten laitoin vuorin päällikappaleen päälle ja ompelin takasauman kaikkien neljän kerroksen läpi. Siitä saa sitten helposti käännettyä vuorin päällikappaleen sisälle ja hiha onkin vuoritettu.
Tein kyllä mokan hihan vuorikankaan valinnassa. Sen olisi pitänyt olla paljon liukkaampaa, että aluspaidan hiha menisi siitä läpi. Nyt joudun taistelemaan ja kaivamaan aluspaidan hihat esiin päällipaidan alta, kun ne pukiessa vaan rullaantuvat. Mitähän kangasta on käytetty 1700-luvulla? Silkkisatiinia rikkailla, mutta mitä rahvailla?
Ompelin hihat kiinni miehustaan myös koneella ja historiallisesti tämä on usein jätetty raa’aksi reunaksi, tai sitten se on huoliteltu aivipistoilla (engl. whipstitch). Taidan itse kokeilla joko aivipistoja tai kantata sen reunan vinonauhalla.
Hihansuut, pääntien ja helmat viimeistelin taittamalla vuorin reunan sisäänpäin muutaman millin lyhyemmäksi kuin itse päällikankaan, jotta se ei näkyisi ulkopuolelta. Sitten ompelin sen käsin kiinni. Jälkikäteen huomasin, että peplumin kohdalta olisi pitänyt jatkaa päällikangasta paljon pidemmälle, koska valkoinen vuori pilkottaa sieltä aina välillä näkyviin kellottumisen takia.
Paita kiinnitetään edestä nyörityksellä. En halunnut tähän näkyviä nyörinreikiä, joten ompelin sisäpuolellle nyöritysrenkaat. Nämäkään eivät ole ihan niin näkymättömiä kuin olisin toivonut. Nyöritys vetää renkaat näkyviin ja vähän myös valkoista vuortakin.
Nyöritys on ristikkäinen Outlanderin tapaan, vaikka historiallisesti tähän aikaan se olisi ollut spiraalinyöritys.
Nyörityksen alla on vielä stomacher (mikä se on suomeksi?), joka peittää korsetin ja on historiallisesti ollut se “muotikappale”, joka on koristeellinen ja jota voi vaihtaa saman asun kanssa saadakseen ihan eri tunnelman.
Omani on melko vaatimaton, joskin se on kuitenkin jacquard-kudottua puuvilla-pellavaa. Stomacher pysyy nyörityksen alla ihan vaan kitkan vaikutuksesta. Mikäli nyöritystä ei ole, paita ja stomacher kiinnitettäisiin kureliiveihin neuloilla.
Kommentoi