Langoiksi valikoitui Schachenmayr Merino Extrafine 120, värissä tumma petrooli 164. Elämäni ensimmäiset kaapelit, ja tietenkin valitsin haastavan ohjeen. Mutta kun kerran näkee villapaidan, joka tuo heti mieleen haltioiden haarniskat, niin sitten on pakko ostaa se kaava ja alkaa opetella!
Aloitin villapaidan neulomisen 1.5.2023. Sain kesällä tehtyä takakappaleen. Sitten työ jäi muiden käsitöiden jalkoihin ja aloitin seuraavan vuoden keväällä etukappaleen neulomisen.
Tein virheen etukappaleessa rintakehän kohdalla, jonka huomasin vasta myöhemmin. Purin vain keskietukohdan ja korjasin virheen, mutta langankireys näytti aivan hirveältä. Ei siinä auttanut kuin purkaa koko työ olkapäitä myöten ja neuloa se uusiksi. Sain etukappaleen valmiksi maaliskuussa ja ompelin etu- ja takakappaleet yhteen. Huomasin jo tässä vaiheessa, että pääntie lörpöttää, mutta kuvittelin ettei se ole niin paha.
Huhtikuussa 2024 neuloin hihat ja ompelin hihat paitaan. Tässä vaiheessa totesin, että eihän se istu ollenkaan. Tämä kaava on tehty leveämmille ja viistommille harteille. Minun kapeilla ja suorilla harteilla hihat roikkuvat liian alhaalla ja pääntie lörpöttää pahasti. Tässä kaavassa pitäisi olla vähän puhvihihaa, mutta siluetti on aivan väärä kun hiha on liian alhaalla. Sinänsä rinnanympäryksestä alaspäin paita istuu hyvin.
Harmittaa, että on käyttänyt paljon rahaa kalliisiin lankoihin, melkein vuoden aikaa sen neulomiseen ja sitten se ei istu. Tein vieläpä koetilkun, vertasin kaavan mittoja omiini ja valitsin rinnanympäryksen mukaan koon. Kaavassa ei mainita olan leveyttä, ainoastaan takapääntien leveys. Mielestäni se ei riitä, tai sitten en ymmärrä miten siitä pitäisi tietää olan leveys? Rinnanympärys jaettuna kahdella, miinus takapääntien leveys? Mutta olan leveys ja viistous riippuu täysin kappaleiden muotoilusta ja kaavassa ei ollut tasokuvaa kappaleista, mistä sitä olisi voinut päätellä.
Lannistuin ja jätin paidan kaappiin lähes vuodeksi, kunnes osallistuin viime viikolla paikalliskirjaston neulepiiriin ja kysyin kokeneemmilta neulojilta miten saisin pelastettua paidan. Sain hyviä neuvoja ja päädyin purkamaan pääntien picot-reunan ja olkasaumat. Sitten ompelin olkasaumat uusiksi niin, että pääntien puolella on noin kahden sentin verran saumavaraa, joka kapenee pois olkapään puolella. Käytännössä siis suoristin olan. Sen lisäksi pääntien picot-reunaa tehdessä poimin 10 silmukkaa vähemmän kuin ohjeessa ja käytin pienimpiä omistamiani pyöröpuikkoja, jotta se ei lörpöttäisi niin paljon.
Olan pituus on edelleen liian pitkä, eli hihat roikkuvat vieläkin liian alhaalla. Ja olkien suoristaminen nosti pääntien lähes kurkkuun asti, joten sekään ei ole erityisen hyvä ratkaisu. Mutta pääntie ei enää lörpötä niin pahasti.
Kahden vuoden jälkeen paita on vihdoin valmis. Ei tästä tule koskaan lempipaitaa, mutta nyt se on edes jotenkin käytettävä.
Oppirahat on nyt maksettu ja seuraavan kerran jos neulon paitaa tasona, sitä ennen pitäisi tehdä peruskaava, johon voi verrata kappaleiden muotoja työn edistyessä.
Kommentoi