Kirjansidontaa

En ollut aiemmin uhrannut sen tarkempaa ajatusta kirjan anatomialle, se vain oli kätevä tapa säilyttää kirjoitettua tekstiä. Mutta oikeastaan sekin on melkoista tiedettä, jota on vuosisatojen ajan hiottu.

En tiennyt esimerkiksi, että paperilla on kuitusuunta ja suunnalla on väliä. Kirjansidonnassa paperin kuitusuunta pitää olla kirjan selkämyksen suuntainen. Sille on useampi syy:

• Siistimmät ja terävämmät taitokset. Jos taittaa kuitusuunnan vastaisesti, niin rikkoo kuituja ja taitos kestää heikommin.
• Paperi laajenee ja kutistuu liimojen, ilmankosteuden ja ympäristön vaikutuksesta. Paperi elää jopa 400% enemmän kuitusuunnan vastaisesti kuin kuitusuuntaan nähden. Kuitusuunnan vastaisesti sidotussa kirjassa paperi voi kupruilla ja kirjan selkä vääntyä kieroon.
• Kirja avautuu paremmin ja kestää pidempään

Paperin kuitusuunnan voi selvittää taittamalla paperia: paperi taipuu helpommin kuitusuunnan mukaisesti ja on selkeästi jäykempi kuitusuunnan vastaisesti. Myös kostuttamalla voi selvittää kuitusuunnan: kostea paperi käpristyy kuivuessaan kuitusuunnan mukaisesti.

Yllättävää kyllä, sopivan paperin löytäminen oli koko projektin hankalin osa. Hyvin harva paikka ylipäätään myy paperia, saati sitten että kertoisi paperin kuitusuuntaa. Löysin Luovalta Munken Pure SRA3 150gsm lyhytkuituista paperia, josta saa taittamalla noin A4-kokoisen vihkon. SRA3 on hieman A3 isompi koko. Halusin tehdä ison kirjan Book of Shadows -tyyliin.

Käytin opettelussa näitä lähteitä: IBookBinding ja DAS bookbinding.

Kirjan teko alkoi taittamalla paperit kahtia folioiksi, neljä paperia yhdellä kertaa. Sen jälkeen laitoin ne päiväksi kirjaprässiin.

Minulla ei ollut kirjaprässiä, enkä viitsinyt sellaista hankkia ensimmäistä projektia varten, joten hain rautakaupasta vaneria, kierretangon ja muttereita. Mikäli innostun kirjansidonnasta enemmän, saatan hankkia ihan oikean prässin. Aika näyttää.

Tämä oli ihan supersimppeli prässi. Vaneri sahattiin neljäksi levyksi (ohut vaneri siksi, että jaksoin kantaa sen kotiin rautakaupasta ilman autoa), levyjen kulmiin porattiin reiät ja kierretanko sahattiin neljään kappaleeseen. Kierretangot levyjen reikien läpi ja kiristys muttereilla - kirjaprässi on valmis. Ei ole kaunein, eikä kätevin käyttää, mutta ajaa asiansa ja on budjettiystävällinen, sekä materiaalit on saatavilla helposti.

Seuraavaksi pistelin folioihin reiät naskalilla ompelua varten.

Ompelin foliot kiinni toisiinsa pellavalangalla, käyttäen kettle stitch -ompelutekniikkaa, jonka nimeä en tiedä suomeksi. Pellavalankani oli liian ohutta, joten kiedoin kolme lankaa yhdeksi saadakseni lisää paksuutta. Pyrin tekemään tämän projektin käyttäen olemassaolevia tarvikkeita. Käytin pellavanauhaa vahvikkeena, koska sitä minulla sattui olemaan jo ennestään.

Ompelun jälkeen liimasin esilehdet noin 3mm leveydeltä kiinni ensimmäiseen ja viimeiseen sivuun.

Sitten kirja meni taas prässiin, tarkoitus on pitää sitä prässissä aina kun ei työskentele sen parissa. Sillä aikaa kaivelin ompelutarvikevarastoani, ja löysin satiininauhan kirjanmerkiksi ja siihen jokseenkin sopivat kirjontalangat kapiteelinauhoihin.

Seuraavaksi liimasin selkämyksen muualta, mutta nauhojen kohdat jätin vielä toistaiseksi liimaamatta. Samalla liimasin myös kirjanmerkkinauhan paikoilleen. Liimana käytin erikeeperiä.

Seuraavaksi ompelin kirjan ylä- ja alareunoihin kapiteelinauhat. Nauhan sisällä on nyöriä tuomassa vähän paksuutta ja langat on DMC:n muliinilankoja, jotka on jääneet yli kirjontatöistä.

Sitten oli vuorossa kirjan selän pyöristys, johon kuului jonkunverran väkivaltaista kumivasaralla hakkausta. Pyöristyksen jälkeen oli vuorossa selän lopullinen liimaus. Levitin ensin liimaa, sitten palan pellavakangasta ja lopuksi vielä paperia. Liiman kuivuttua leikkasin paperit samankorkuisiksi kuin kirja, mutta kankaan jätin 2,5cm leveämmäksi kuin selän.

Sen jälkeen kirja olikin kansia vaille valmis. Halusin tehdä nahkakannet, koska se tuo enemmän historiaa ja ehkä vähän fantasiaakin mukaan tähän kirjaan. Vähän niinkuin loitsukirjat.

Tein kannet noin 5mm isommiksi kuin varsinaiset sivut, kansimateriaalina käytin 2mm paksua harmaakartonkia ja selän vahvikkeena 1mm paksua harmaakartonkia. Kannen keskikuvio ja reunat on tehty kaksinkertaisesta kartongista.

Mittasin kansien ja selän etäisyydet kiertämällä paperin kirjan selän ympäri ja merkkasin mihin kohtaan kirjan selkä loppuu ja mistä alkaa pyöristyksen jälkeen tasainen paperi.

Sitten asettelin ne nahalle ja leikkasin 2cm isomman palan nahkaa. Nahka on 1.8mm paksua kasviparkittua vuohennahkaa ja se on ehkä hieman liian paksu tähän tarkoitukseen. Ohensin nahan reunoja ohennusveitsellä, jotta ne olisi helpompi taittaa kansien sisäpuolelle. Nahan ohentaminen on tosi kuumottavaa puuhaa. Pienikin erehdys, ja se on leikannut kokonaan läpi.

Sitten liimasin pahvit nahkaan kiinni ja käytin taittoluuta muotoilemaan nahan tiukasti kuvion mukaisesti.

Sitten nahkatöiden kimppuun. Etukannen keskiosaan on tarkoitus tehdä monogrammi M-kirjaimesta. En ole ikinä aiemmin työstänyt nahkaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin! Tein ensin harjoituskappaleen jämänahkaan ja sitten kävin kirjan kimppuun.

Nahan kuviointi onnistuu kasviparkittuun nahkaan. Nahka kastellaan ja sen jälkeen sitä voi leikata piirtoveitsellä ja paukuttaa kuvioita erilaisilla meisteillä. Tässä tapauksessa tein piirtoveitsellä kuvion, ja sen jälkeen käytin bevel-meistiä luomaan kohokuviota.

Seuraavaksi pitäisi värjätä nahka. Mielessäni oli tummanruskea tai vihreä väri. Tilasin pienet pullot kumpaakin nahkaväriä ja kokeilin niitä jämänahkapalalle. Vihreä oli ihan väärän sävyinen, sen olisi pitänyt olla tummempi ja murretumpi. Jos olisi enemmän nahkavärejä, niin olisi voinut sekoittaa sopivan värin, mutta minulla oli tasan nämä kaksi väriä.

Ruskea näytti hyvältä, mutta tasainen levitys olikin sitten vaikeaa. Testi on tehty suoraan täydellä värillä, mutta kirjaa varten ohensin väriä 50%. Levitin useamman ohuemman kerroksen siinä toivossa, että se vähän tasaisi väriä.

En saanut lopulta väriä tasaiseksi, joten leikitään, että tämä on tarkoituksella tällainen! Jostain syystä väriä ei halunnut tarttua vinoviivoihin, joten ne jäivät aika vaaleaksi. Olin mielessäni kuvitellut, että kaikki urat tulevat tummemmiksi, koska väri kerääntyy niihin.

Seuraavaksi oli liimattava kannet kirjaan. Ja tietysti testattava, että kirja aukeaa kunnolla.

Laitoin kulmiin metalliset kulmasuojat. Nämä oli puhtaasti esteettisestä syystä valittu, mutta kai ne myös suojaavat kulmia.

Viimeiseksi tehtäväksi jäi vielä monogrammin kultaus. En viitsinyt käyttää oikeaa lehtikultaa, koska se on oikeasti kallista. Ja ensin pitää kartuttaa taitoja, ettei se mene hukkaan kun sitä sitten joskus käyttää. Tässä on käytetty feikkilehtikultaa, eli lyöntikultaa (88% kuparia ja 12% sinkkiä). Ajattelin aloittaa halvemmalla, koska tämä on myös ensimmäinen kultaukseni ikinä.

Lehtimetallin kiinnitys tapahtuu kiinnitysaineella. Sitä maalataan haluttuun paikkaan, annetaan vaikuttaa 30 minuuttia ja sitten sen päälle painetaan lehtimetallilevy. Metalli tarttuu kiinnitysaineeseen ja muualta se lähtee pois pensselillä sutimalla.

Luin ohjeet huonosti, lehtimetallin olisi pitänyt antaa olla vuorokauden paikallaan ennenkuin sitä lähtee sutimaan🙈. Itsehän sudin lähes samantien. Hups! Se näyttää ihan ok:lta näinkin, ehkä reunat olisi olleet siistimmät jos olisin odottanut oikean ajan?

Annan nyt tämän odottaa vuorokauden verran ja sen jälkeen lisään lehtimetallin suoja-aineen ja rasvaan nahan. Lyöntikulta patinoituu ja suoja-aine estää sen. Ja nahan rasvaus estää sen kuivumista.

Olipahan mielenkiintoinen projekti. Voi olla, että seuraavaksi vaihdan kivemmat kannet johonkin olemassaolevaan kirjaan. Ehkä kokeilen kangaskansia. Niin paljon mahdollisuuksia 😍

En todellakaan tiedä, miten täyttäisin kirjan. En ole hyvä piirtämään tai maalaamaan, eikä käsialani ole kovin kummoinen. Haaveissani se olisi täytetty keskiajan tyyliin.