Osallistuin lokakuussa Hiiden opiston Ompele keskiaikainen vaate -kurssille, joka kesti viikonlopun verran. Siellä käytiin pintapuolisesti läpi millaisia vaatteita keskiajalla oli ja miten niitä tehdään. Keskiaika on laaja, noin tuhannen vuoden ajanjakso 500-1500 luvuilla, siihen mahtuu jo useampia eri mallisia vaatteita. Mutta pääsääntöisesti naisten vaatetus koostui alusmekosta ja yhdestä tai useammasta päällimekosta.
Alusmekko oli Euroopassa pellavaa tai hamppua, puuvilla oli siihen aikaan harvinaisempaa. Päällimekko oli villaa. Ja keskiajalla oli todlelakin värejä, se ei todellakaan ollut 50 shades of brown tyyppistä monotoniaa, niinkuin elokuvat ja tv antaa olettaa.
Haluan tehdä suomalaisen muinaispuvun, helvetinikkunamekon ja ehkä jo vähän muodokkaamman keskiajan loppupuolen mekon. 1400-luvulla mekkoihin tuli vyötärösauma, jolloin yläosa oli tyköistuvampi ja alaosa runsaampi.
Kaikille näille yhteistä on kuitenkin alusmekko, jonka kaava ei ole hirveästi muuttunut, joten aloitan siitä. Samaa alusmekkoa voi käyttää näiden kaikkien mekkojen kanssa.
Kangas oli keskiajalla todella kallista ja sitä ei heitetty hukkaan yhtään. Usein vaatteet annettiin perintöinä eteenpäin ja niistä pidettiin huolta. Vaatteen tekemiseen voi mennä useita vuosia siemenen kylvämisestä ompeluun. Mitään koneita ei tietenkään ollut olemassa, vaan kaikki tehtiin käsin: viljely, kehräys, värjäys, kudonta, ompelu ja kaikki niiden välivaiheet.
Keskiaikaisilla kangaspuilla kudottiin noin 60cm leveää kangasta, joka pyrittiin käyttämään kokonaan. Tästä syystä kaikki alusmekkojen kaavat on vain suorakulmia tai kiiloja, vailla mitään muotoiluja.
Tässäkin kaavassa etu- ja takakappaleet on sen 60cm koko kankaan levyisiä, hihat on tasakylkisiä puolisuunnikkaita ja sivuihin tulevat kiilat kolmioita. Kiilat ulottuvat pitkälle hihankin puolelle. Pääntiehen leikataan aukko ja eteen halkio, jotta pää mahtuu siitä läpi.
Pääntie on viimeistelty taittamalla reunat kaksi kertaa ja ompelemalla kiinni. Halkion alareunan heikkoon kohtaan on ommeltu pieni “silta” napinläpiompeleella vahvistukseksi.
Keskiajan henkeen halusin ommella koko mekon käsin. Se oli elämäni ensimmäinen kokonaan käsin ommeltu vaate! Kaikki saumat on ommeltu takapistoilla ja saumavarat on viimeistelty katesaumalla (eng. flat felled seam) kaikkialla muualla, paitsi hihassa on kiilasta eteenpäin silitetty saumavarat auki ja ommeltu ne luotospistoilla (eng. whip stitch) kiinni.
Ompelulankana käytin mehiläisvahalla vahattua pellavalankaa.
Nuorena en tykännyt käsinompelusta ollenkaan, mutta näin vanhemmiten olen alkanut arvostaa sitä. Se on hyvä tapa rauhoittua nykymaailman ärsyketulvassa, ja se ei edes ollut niin hidasta kuin kuvittelin. Sormustimen käytössä mulla on vielä opeteltavaa, se ei vieläkään tunnu luonnolliselta. Itse asiassa tykästyin käsinompeluun.
Tästä sitten seuraavan parin vuoden projekteina päällysmekot 😅
Kangas on hyvin ohutta, valkoista pellavaa Pellavamaailmasta.
Suomalaisia keskiaikaista vaatetusta käsitteleviä kirjoja, luin nämä molemmat tätä ommellessa:
- Mervi Pasanen & Jenni Sahramaa - Löydöstä muinaispuvuksi
- Satu Hovi, Hannele Maahinen, Katri Niemi - Keskiajan puvut
Kommentoi