Eurokankaan palalaarissa oli vaaleanpunaista viskoosia, jossa oli tummansininen pitsikuvio reunassa. En ole mikään vaaleanpunaisen ystävä, mutta jotenkin se kangas viehätti.
Visiona oli mekko, jossa pitsikuvio olisi helmassa. Ja nimenomaan hellemekko, eli sen pitäisi olla väljä ja peittävä.
Seuraavaksi mietin, että miten ihmeessä teen helmasta runsaan, kun sitä ei voi kellottaa kun helman pitää pysyä suorana pitsikuvion takia. Ensin mietin lievästi A-kirjaimen muotoisia osia, mutta se näytti tyhmältä. Sitten päädyin vaan ompelemaan suoran tuubin, ja rypyttämään yläreunan. Yläreuna on nyt hieman runsaampi ja paksumpi kuin haluaisin, mutta sillä mennään.
Seuraavaksi etsin käsityölehdistä yläosan kaavaa. Kriteereinä oli väljyys ja olkapäiden peitto. Päädyin ylisuureen lepakko/perhoshihamaiseen ratkaisuun.
Kangas oli niin läpinäkyvää, että se tarvitsi vuorin. Käytin japonette-vuorikangasta luonnonvalkoisena, koska tietenkään samaa sävyä ei löydy. Jälkikäteen ajateltuna japonette taisi olla virhe. Jotenkin se tuntuu tarttuvan ihoon kiinni varsinkin, jos käyttää mekkoa kuumana kesäpäivänä. Olisiko ollut parempi tehdä vuori samasta kankaasta?
Alunperin ajattelin vyötärölle kuminauhakiristystä, mutta helma painoi sen verran paljon, että vaihdoin ajatuksen nyörikujaan. Nyörit sidotaan kummallekin kyljelle ja niiden avulla voi säätää mekon kiristystä hyvin.
En nyt oikein tiedä miten onnistuin. Mielestäni mekko näyttää kivalta, mutta vuorikangas ei tunnu hyvältä ihoa vasten.
Kommentoi