Paidan leikkaus on hieno: muotolaskokset tekevät yläosasta istuvan, mutta vyötärökaitaleen jälkeen tuodaan lisää väljyyttä lantiolle laskoksilla. Sopii hyvin tällaiselle päärynävartaloiselle!
Kaavan leikkuusuunnitelmassa ei ollut vinoja kappaleita, mutta tutkin miehen ruudullisia kauluspaitoja ja niissä oli yleensä vinoon langansuuntaan leikatut rannekkeet, takakaarroke ja nappilista. Sovelsin tätä samaa logiikkaa ja leikkasin vielä vyötärökaitaleenkin vinoon langansuuntaan.
Vinoon leikatuissa kappaleissa kannattaa ommella tukitikkaukset heti leikkuun jälkeen, koska kangas venyy herkästi vinossa langansuunnassa.
En oikein tiedä mitä takana kainaloiden kohdalla tapahtuu. Näyttää siltä, että siinä olisi liikaa kangasta, mutta toisaalta tämän ansiosta väljyyttä on mukavasti myös liikuttaa käsiä. Onko tämä normaalia väljyyttä vai huonoa istuvuutta?
Kaavan ohjeissa luki “For impeccable results, use french seams”. Joten luonnollisesti opettelin samalla ranskalaisen pussisauman tekemisen. Se tuntuu vähän nurinkuriselta aluksi ommella sauma nurjat puolet vastakkain, mutta lopputulos on kyllä siisti. Kyseenalaistan kyllä pussisaumojen käyttämisen sivusauman ja vyötärökaitaleen kohtaamispisteessä, koska niistä tuli ainakin tällä kankaalla todella paksut.
Hihojen pyöriöt on vaikea ommella pussisaumaan, joten siinä käytin katesaumaa. Harsin sen ensin käsin, koska hihojen ompelu on muutenkin astetta vaikeampaa, joten en halunnut saumavarojen karkaavan paininjalan alta vahingossakaan.
Helma on viimeistelty pienellä kaksinkertaisella taitoksella. Kuvittelin alkuun kaarevan reunan olevan vaikea kääntää ilman ryppyjä, mutta tämä taite menikin helposti, koska se oli niin kapea.
Kaavasta poiketen tein hihoihin laskokset. Miehen kauluspaitoja tutkiessani jokaisessa paidassa oli laskokset, kun taas kaava ohjeisti tekemään tasaisen rypytyksen.
Tiedättekö sen tunteen, kun ompelet paitaa toista päivää ja vasta sitten huomaat pienen reiän jo ommellussa kankaassa? Aivan sairaan raivostuttavaa! En tiedä olenko aiheuttanut sen itse leikkaamalla huolimattomasti, vai oliko se jo kankaassa valmiiksi.
Onneksi reikä jää kauluksen alle, joten sitä ei yleensä näe. Päätin kokeilla näkyvää paikkausta, mutta jotenkin se ei sovi tähän paitaan. Voi olla, että vaihdan paikan vähemmän näkyvään versioon.
Napit olivatkin oma tarinansa. Ei ole muuten helppoa löytää kankaaseen mätsääviä nappeja Suomesta. Eurokangas on turha, siellä on vain mustaa ja valkoista. Ehkä eniten valikoimaa on Nappitalolla, josta päädyinkin tilaamaan tummansiniset napit. Olisin halunnut rusehtavanvioletit napit kankaan päävärin mukaan, mutta sellaisia en löytänyt mistään.
Napit seikkailivat lähes kolme viikkoa postissa naapurikaupunkien välillä. Siinä ajassa olisin voinut käydä hakemassa napit vaikka Australiasta. Ensi kerralla menen suosiolla paikan päälle ostamaan napit.
Harmi, että Suomi on niin onneton käsityöharrastusmaa. Meillä ei ole juurikaan omaa teollisuutta, joka tuottaisi tarvikkeita, täällä on tosi vähän käsitöihin keskittyneitä kauppoja ja niilläkin harvalla on tosi suppea valikoima ja ulkomaihin nähden kalliit hinnat. Maantieteellisesti ja logistisesti ollaan huonossa pussinpohjassa, jonne ei toimiteta tai se maksaa paljon.
Mielelläni suosisin suomalaisia kauppoja, mutta karu totuus on, että niistä ei vain yksinkertaisesti saa kaikkea mitä tarvitsisi.
Seuraavaksi etsin jostain Euroopasta 100% puuvillaisen tai villaisen, ruudullisen flanellikankaan ja teen toisen version tästä paidasta.
Kommentoi