Siskoni menee naimisiin marraskuussa 2016. Olin yksi kaasoista, ja meidän pukujen väriksi sovittiin musta, koska sellainen mekko yleensä löytyy jokaiselta. Minulla olisi ollut polvipituinen mekko, mutta jotenkin fiksaannuin ajatukseen sifonkisesta maksimekosta. Kävin vaatekaupoissa katsomassa sellaisia, mutta yli 500€ hintalappu sai kääntymään heti pois.
Vaihtoehdoksi jäi siis mekon ompelu, johon oli aikaa kuukauden verran. Mietin, että talvihäissä mekossa pitäisi olla ainakin jonkunnäköiset hihat. Päädyin pitsiin, koska se olisi tarpeeksi kepeä vaihtoehto. Visioni oli siis mekko, jonka alaosa olisi sifonkia ja yläosa pitsiä. Aloitin projektin kaavojen etsinnällä, siispä kävin kirjastossa selaamassa käsityölehtiä. Etsin mekkokaavaa, jossa olisi prinsessasaumat. Löysin Suuri Käsityö 1/2015 -lehdestä hääpuvun, jota käytin mekon pohjana.
Pitsiosan kaavan otin Burdastyle 10/2016 -lehdestä, kaavanumero 104B. Tämä valikoitui siksi, että etuosa on tehty yhdestä kappaleesta muotolaskoksilla. En halunnut yhtään sen enempää saumoja, koska ne näkyvät pitsin läpi. Jos tekisi oikeaa hääpukua ja jaksaisi nähdä vaivaa saadakseen siitä täydellisen, voisi saumatkin piilottaa. Siihen vaan tarvitaan paljon enemmän työtä, kun jokainen sauma pitää leikata pitsin kuvion mukaan. Tässä vaiheessa en jaksanut enää nähdä niin paljon vaivaa, eikä aika olisi muutenkaan riittänyt. Muutin kaavaa sen verran, että vaihdoin pääntien v-aukosta pyöreäksi.
Sen jälkeen kävin eurokankaassa etsimässä satiinia, sifonkia ja pitsiä. Sifonkia siellä oli kahta eri laatua. Halvempi oli aika lirua, joten satsasin parempilaatuiseen. Sifongin alle tarvitsin satiinia, koska muuten mekosta tulisi ihan liian läpinäkyvä. Skippasin heti ne kauheat kiiltävät polyesterisatiinit. Skippasin myös kalliit morsiussatiinit. Löysinkin täydellisen, morsiussatiinia astetta ohuemman, mutta yhtä kauniin mattapintaisen satiinin.
Ostin samaa satiinia myös hopeisena pienen palan, jos vaikka tekisin jonkunlaisen vyön. Ommellessa kävi ilmi, ettei hopeaa satiinia tarvittaisikaan. Eurokankaasta löytyi myös tuo hieno hopea-musta pitsi, jossa oli kaarevat reunatkin valmiina, joten pystyin käyttämään niitä vyötäröllä ja hihoissa.
Näin kalliita kankaita en uskaltanut leikata suoraan. Tein vanhasta lakanasta koeversion, lähinnä yläosan istuvuutta ajatellen. Koeversio istui yllättävän hyvin. En tainnut tehdä mitään muutoksia tässä vaiheessa.
Yhdistin yläosan satiinin puuvillaan kaksipuoleisen tukikankaan avulla, koska satiini pelkästään oli vähän liian löysä yläosaan. Halusin yläosasta kuitenkin ryhdikkään. Puuvillakangas ja pari luuta saumoissa auttoivat siinä. Sitten harsin sifongin käsin kiinni kappaleisiin. Lopuksi ompelin kappaleet yhteen.
Kun yläosa oli ommeltu, sovitin sitä ja huomasin, että vähän ahdisti. Ilmeisesti kaikki kangaskerrokset pienensivät sitä juuri sen verran, että mekosta tuli epämukava. Kaavat olivat kuitenkin samat kuin koeversiossakin. Ratkaisin sen lisäämällä taakse muutaman sentin verran kangasta lisää. Yläosan yläreunan sai käännettyä nätisti vuorin avulla. Tein vuorin samasta satiinista.
Satiininen alaosa on SK:n kaavan mukainen, mutta sifongin tein niin, että mittasin kaksi täysleveää palaa kangasta, joiden korkeus oli hameosan korkeus. Ompelin ne yhteen ja poimutin yläreunan leveyden sopimaan yläosaan. Sitten ompelin hameosan ja yläosan yhteen. Jätin keski-taka-sauman vielä auki, koska siihen tulisi vetoketju sitten pitsin jälkeen.
Selailin netistä mekkoja, joissa oli samanlainen rakenne. Suurimmassa osassa niistä vetoketju loppui varsinaisen mekon yläreunaan, ja pitsiosa oli napitettu kiinni niskassa. En halunnut sellaista, vaan mieluiten halusin vetoketjun menevän ihan pitsiosan yläreunaan saakka. Vähän tosin huolestutti se, että kestäisikö pitsi vetoketjun käyttöä? Silitin tukikankaasta suikaleet pitsin reunaan vetoketjun kohdalle siinä toivossa, että ne vahvistaisivat pitsiä tarpeeksi.
Ompelin piilovetoketjun kiinni mekkoon ja sovitin tietysti mekkoa heti sen jälkeen. Se istui kauniisti, ja pitsiinkään ei tuntunut kohdistuvan mitään erikoista rasitusta vetoketjun kohdalla, tai muualla. 💪
Jäljellä oli vielä pääntien ja helmojen viimeistely. Helma oli ihan selkeä, molemmat kankaat saumuroidaan rullapäärmeellä, oikea pituus piti vain mitata oikeiden kenkien kanssa. Mutta se pääntie! Aluksi leikkelin siitä epätasaisen seuraten pitsin kuvioita. Olin nähnyt muutaman mekon, joissa niin oli tehty ja se näytti kivalta. Omassa mekossani se kuitenkin näytti jotenkin keskeneräiseltä? Kokeilin kääntää pääntien, kantata sen hopeisella satiinivinonauhalla, käyttää pitsin kaarevia reunoja hyväkseni.. Mutta mikään niistäkään ei näyttänyt hyvältä.
Lopulta totesin, että ehkä se alkuperäinen idea oli sittenkin paras. Tai vähiten huono. Jätin pääntien epätasaiseksi pitsin kuvion mukaan.
Laukku
Mitä olisi asukokonaisuus ilman laukkua? Yritin etsiä mustia satiinisia clutch- tai kirjekuorilaukkuja kaupoista, mutta en löytänyt yhtäkään hyvää. Ei ollut mustia tai sitten niissä oli kaiken maailman bling bling timantteja. Olen aika yksinkertaisen tyylin ystävä, joten ne eivät oikein miellyttäneet. Eiköhän taas jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi tehdä sellainen itse.
Laukku on suorakaiteen muotoisesta palasta tehty, joissa sivuilla on pisaran muotoiset palat. Käytin muovista pöytätablettia antamaan laukulle muodon. Tabletin koko aikalailla määritteli myös laukun koon. Ainoa kriteeri minulle oli, että sinne mahtuu kännykkä, avaimet ja maksukortti. Laukun kiinnitysmekanismina käytin magneettilukkoa.
Ison osan jouduin ompelemaan käsin, koska laukkua ei vain saanut paininjalan alle. Siksi ompeleet reunassa näyttävät ihan kamalilta. En osaa ommella käsin suoria, tasaisia tikkejä. Mutta onneksi sitä ei kaukaa näe. Yhdistin satiinin puuvillakankaaseen samalla tavalla kuin mekonkin kanssa. Laitoin muovitabletin kahden puuvillakankaan väliin ja lopulta vuoritin laukun satiinilla.
Kommentoi