Novita järjesti keväällä kaarrokeneulekilpailun, jossa huomioni kiinnitti toisen sijan saanut Iltarusko-pusero, koska sen kaarroke oli tehty pitsikuviolla perinteisen kirjoneuleen sijaan. Olen kypsytellyt ajatusta oman villapaidan neulomisesta, mutta se on aina tuntunut vähän hirvittävältä. En ole mikään mestarineuloja, oma kokemus rajoittuu sukkiin, lapasiin, pipoihin ja kaulaliinoihin. Käytännössä osasin vain oikean ja nurjan silmukan.
Tässä neuleessa tuli opeteltua miten luodaan silmukoita keskellä neuletta (kädentiet), mitä ihmettä ovat lyhennetyt kierrokset, miten tehdään kaksoissilmukoita, miten poimitaan silmukoita langan avulla, pari eri tapaa päätellä lankoja ja jopa vähän virkkausta (pitsineuleen pallot).
Neuloin myös ensimmäistä kertaa koetilkun ennen varsinaisen työn aloittamista. Tai oikeastaan neuloin 4 koetilkkua kun yritin löytää samaa tiheyttä kuin ohjeessa. Ohjeessa oli lankana 7 veljestä ja tiheys 19s. Itse halusin käyttää merinovillalankaa, jota ei löytynyt samassa paksuudessa. Päädyin käyttämään Sandnes Garn Merinoull lankaa värissä 8521. Kyseisen langan tiheys on 22s, joten muutoksia piti tehdä.
Ensimmäisen koetilkun tiheys oli 23s 4mm puikoilla.
Toisen koetilkun tiheys oli 22s 4,5mm puikoilla.
Kolmannen koetilkun tiheys oli 21s 5mm puikoilla.
Neljännen koetilkun tiheys oli 19s 6mm puikoilla.
Neljännessä koetilkussa olisi ollut oikea tiheys, mutta se oli aivan liian löysä neulos omaan makuuni, joten päädyin käyttämään 5mm puikkoja, vaikka siinä oli tiheydessä 2 silmukan heitto. Ohjeessa oli annettu valmiin neuleen mitat ja silmukoiden määrät. Laskin oman tiheyden perusteella neuleen mitat ja päädyin ottamaan yhtä kokoa isomman koon kompensoidakseni tiheyden eroa.
Laskin myös langan menekiksi valitussa koossa 12 kerää ja se piti hyvin paikkaansa. Minulle jäi vain pieni pätkä lankaa, jonka säästän tulevaisuuden parsimisia varten.
Tavasin pallojen kohdalla virkkausohjeita varmaan viisi kertaa ennen kuin ymmärsin miten ne piti tehdä. Virkkaus on minulle vielä tuntemattomampi käsityö kuin neulonta. Lisäksi en ihan tajua miten sitä koukkua pitäisi pitää, kun lanka pitää vetää seitsemän silmukan läpi. Minulla se koukku tuppasi aina ottamaan silmukoita mukanaan tai sitten menemään langan kierteistä läpi. Ehkä siinä on syynsä miksi ihmiset virkkaavat kalalangasta?
Koska olin ostanut lankaa juuri lasketun menekin verran, jouduin purkamaan koetilkut ja käyttämään langan uudelleen. Se lanka oli tosin ihan kikkurassa ja mietin olisiko se pitänyt silittää suoraksi. En jaksanut suoristaa sitä ja se kyllä näkyy käsialassa. Hihassa on hyvin epätasaiset kohdat juuri siinä missä käytettiin purettua lankaa. Toivoin, että neuleen kastelu silittäisi ne kohdat.
Ohjeesta poiketen tein helmaan ja hihansuihin kiertäen neulotulla joustinneuleella resorit. Alkuperäisessä ohjeessa helma oli taitettu ja hihoissa oli nirkkoreunat.
Kokeilin myös ensimmäistä kertaa neuleen kastelua. Yleensä olen höyryttänyt silitysraudalla neuleet, mutta tämän kastelin kunnolla, jonka jälkeen rullasin sen pyyhkeen sisään ja puristelin kevyesti liiat vedet pois. Olen aina kuullut, että vesipesu kutistaa villavaatteita, mutta tämäpä kasvoi kaksinkertaiseksi! Asettelin sen kuivumaan tasossa ja yritin vähän kuroa sitä kasaan. Lopputulos oli, että hihat jäivät aivan liian pitkiksi.
Noin kuukausi meni neuloa tämä pusero, ja vaikka sen istuvuus ei ole maailman paras, niin olen silti hieman ylpeä siitä että olen saanut neulottua jotain näin isoa. Mielessä siintelee jo toisen kaarrokeneuleen tekeminen, tällä kertaa perinteisempänä kirjoneuleena.
Kommentoi