Osallistuin gaalaan, jossa oli pukukoodina iltapuku. Umm, ei minun vaatekaapistani löydy sellaista tennareiden ja huppareiden joukosta. Päätin sitten tehdä mekon itse. Se oli virhe numero 1.
Aloitin sen keskiviikkona, joten minulle jäi 10 iltaa aikaa tehdä se, koska olen koulussa ja töissä päivisin. Ottaen huomioon, että minulla ei ole mitään kokemusta kaavoituksesta tai iltapukujen ompelemisesta, liian vähän aikaa oli virhe numero 2.
Päässäni oli visio yksiolkaimisesta drapeeratusta mekosta. Minulla ei ole mitään kokemusta niistä eikä myöskään aikaa opetella kunnolla. Se oli virhe numero 3. Lisäksi halusin käyttää violettia dupionsilkkiä, joka on hyvin kallista ja mekko vaatii paljon kangasta. Se oli virhe numero 4.
Kaikki katastrofin ainekset olivat siis ilmassa. Sain kuitenkin mekon valmiiksi itse gaalapäivänä viime hetken paniikkiommellusten avulla. Minulla ei ollut aikaa vuorittaa mekkoa, mutta ehkä voisin joskus myöhemmin tehdä sen. Tai jättää tekemättä, kyllä se noinkin toimii.
Alunperin minun piti drapeerata vinosti olkapäältä alas toisen puolen vyötärölle, mutta kappas se on vaikeaa! Päädyin ompelemaan laskokset kiinni, kun ne näyttivät vähemmän tyhmiltä sillä tavalla. Koko drapeerausyritys oli ajanhukkaa, mutta myös melko opettavaista.
Tekisin monet asiat nyt toisin, jos voisin tehdä tämän uusiksi. Vasen sauma ei ole suora, koska minun piti tehdä muotolaskokset pienentämään miehustan törrötystä. Enkä tajunnut jakaa niitä tasaisesti etu- ja takapuolelle. Halusin myös tehdä yläosasta korsetin tapaan enemmän tuetun, mutta ei vain ollut aikaa tehdä integroitua korsettia. Nyt siinä on viisi spiraaliluuta, prinsessasaumoissa ja sivusaumassa.
Kaikista tärkein oppitunti oli kuitenkin, että pitää varata tarpeeksi aikaa jottei tarvitse tehdä kompromisseja suunnitelman suhteen.
Kommentoi