Olen hiljattain tutkinut vähän enemmän historiallista muotia ja ihmetellyt miksi osa niistä nerokkaista kikoista on jäänyt kokonaan pois nykymuodista.
Tässä paidassa otin mallia 1800-luvun lopun isoista hihoista ja 1900-luvun alun välipitsipaidoista.
Käytin sewist.com palvelua tekemään sinne päin olevan kaavan omilla mitoilla, josta ompelin koeversion. Totesin, että hihat ovat ihan liian pienet, pääntie on liian iso ja kaulus liian korkea, halusin enemmän väljyyttä lantion kohdalle, kalvosimet saisivat olla pidemmät ja kädentie on moderniin tapaan tosi alhaalla.
Ensin nostin kädentietä, jotta saan enemmän liikkumavaraa käsille. Alhainen kädentie nostaa koko paidan ylös kun nostaa käsiä. Mitä lähempänä kainaloa kädentie on, sitä korkeammalle voi nostaa kädet ilman, että paita tulee mukana. Nostin kädentietä noin 2,5cm. Se tietysti tarkoitti, että myös hihan pyöriötä pitäisi muuttaa.
Otin Fibre Mood Mabel -kaavasta hihan ja testasin sitä tähän uuteen kädentiehen. Sen pyöriötä piti hieman madaltaa, mutta muuten se toimi hyvin.
Tein kalvosimet paperista mallaamalla. Mietin pitkään, että mikä on suomennos sleeve cuffille, ja wikipedia osasi kertoa, että se on kalvosin. Tietysti olen kuullut kalvosinnapeista, mutta jotenkin kuvittelin, että sana tulee tavasta miten hihat kiinnitetään toisiinsa (ei perinteistä ommeltua nappia, vaan kaksi napinläpeä ja irtonainen kalvosinnappi).
Pienensin pääntietä sentin verran, jotta se asettuisi oman kaulanjuuren kohdalle. Leikkasin liian korkean kauluksen matalammaksi ja vähän muutin sen muotoa kaarevammaksi. Tein nämä kaikki muutokset koeversioon, josta purkamalla sain sitten uudet kaavat tehtyä.
Välipitsi ommellaan ensin paitaan kiinni molemmista reunoista, sitten paidan kangas leikataan keskeltä auki varovasti. Molemmat reunat taitetaan kahdesti ja ommellaan kiinni käsin. Leikkasin kankaan auki etukappaleissa vain ylimmän pitsin kohdalla, koska en halunnut rintaliivien näkyvän alimman pitsin kohdalta. Takakappaleissa leikkasin kaikki pitsiaukot.
Halusin myös tehdä saumojen huolittelun jollain muulla tavalla kuin saumurilla. Saumurilanka sulaa ja kovettuu ikävän tuntuiseksi, jos sen päältä erehtyy silittämään pellavan lämpötilalla. Ja pellavahan tarvitsee silitystä, kun se rypistyy pelkästä katseesta. Niinpä ompelin olka-, sivu- ja takasaumat ranskalaisella pussisaumalla ja kädentien sauman viimeistelin vinonauhalla.
Lisäksi koska kädentie on korkeampi ja lähempänä kainaloa, ennakoin dödötahroja ja harsin parilla pistolla extrapalan kangasta kainaloihin hikilapuiksi. Toivon, että mahdollinen dödö jää enemmän niihin lappuihin ja vähemmän varsinaiseen paitaan. Tilasin karnaluksista muiden tarvikkeiden ohella myös valmiit hikilaput testiksi, mutta niissä on sisällä joku vedenpitävä kerros, joka rapisee niin äänekkäästi, ettei niitä viitsi käyttää 😂Ehkä tulevaisuudessa tutkin vedenpitäviä kankaita, jotka ei ole äänekkäitä, joista voisi tehdä oikeasti hikeä blokkaavat laput. Lieneeköhän kestovaippaompelijat jo keksineet hyvät kankaat näihin?
Musta pellavakangas on pellavamaailmasta, puuvillapitsit jouduin tilaamaan Briteistä, kun ei Suomesta löydy koskaan mitään erikoisempia ompelutarvikkeita. Käytin kahta erilaista pitsinauhaa.
Lopuksi vielä pari kuvaa koeversiosta, jotka on vain nopeasti näppäisty peilin kautta. Saatte ihailla samalla petaamatonta sänkyä ja vaatteita 😂
Kommentoi