DMATMOOBIL

Olipa kerran eräs fanifiktio nimeltä “Draco Malfoy, and the mortifying ordeal of being in love”, tai tuttavallisemmin DMATMOOBIL. Ajattelin, että se sopisi seuraavaksi kirjansidontaprojektiksi, jossa tekisin tyhjän kirjan sijaan sellaisen, jossa olisi sisältöäkin.

On joitain luovia ihmisiä, jotka ovat latoneet koko teoksen käsin taitto-ohjelmalla. En halunnut käyttää niitä, mutta en myöskään ole mikään kummoinen indesign-velho. Päätin sen sijaan tehdä sen minulle tutumman kautta, eli koodin kautta.

Niinpä tein pienen node-projektin, joka generoi minulle pdf:n, jonka olen taittanut HTML & CSS avulla. Latasin ensin teoksen HTML-muodossa, sitten käytin cheerio-js muokkaamaan HTML-koodia:

• poistin alkuperäiset CSS-tyylit
• poistin kaikki kuvat (teoksessa on fanitaidetta ripoteltu eri kappaleisiin)
• poistin kaikki teokseen liittyvät kategorisoinnit ja avainsanat
• muokkasin kappaleiden otsikoita, jotta sain ne rivitettyä paremmin
• generoin kappaleiden otsikoista sisällysluettelon teoksen alkuun
• poistin kirjoittajan kommentit
• lisäsin omat CSS-tyylit, joilla tein kirjan visuaalisen ilmeen, sivunumeroinnit yms.
• lisäsin muutaman tyhjän sivun, jotta sain kansilehden, sisällysluettelon ja ensimmäisen kappaleen alkamaan recto-sivulta (aukeaman oikealta sivulta)

Lopuksi generoin muokatusta HTML:stä PDF:än princexml avulla. Tämä olisi valmis kirja, jos sitä luettaisiin vain sähköisesti, mutta koska aion tulostaa sen, pitää vielä tehdä yksi vaihe: käytin bookbinder-js pilkkomaan pdf:n vihkoiksi.

Tein päätöksen, että tässä kirjassa olisi 4 foliota per vihko. Ja koska tulostimeni voi tulostaa maksimissaan A4-kokoista paperia, tein kirjan A5-kokoiseksi, jotta saan tehtyä folion helposti taittamalla A4-paperin puoliksi. Nämä foliot laitetaan vihkoon sisäkkäin, jolloin sivunumerot näyttävät oudoilta tulostaessa. Esimerkiksi kakkosfoliossa on sivunumerot järjestyksessä: 18,19, 20, 17, 16, 21, 22, 15, 14, 23…

Digitaaliset materiaalit olivat valmiit, sitten päästiin itse tulostamiseen. Kaksipuolinen tulostaminen tavallisella kotitulostimella on muuten aikaavievää, kun joutuu kääntämään jokaisen paperin käsin ja tulostamaan sen toiselle puolelle uudestaan.

Tulostin ensimmäisen sivun väärin, kun en tajunnut miten päin paperi piti kääntää, lopputulos oli, että yhdellä puolella teksti oli ihan oikein, ja toisella puolella teksti oli ylösalaisin. Noh, alkukankeuden jälkeen se alkoi sujua.

Tein myös tietoisesti kardinaalivirheen paperin kuitusuunnan kanssa. En löytänyt mistään lyhytkuituista A4-paperia, joten käytin tavallista tulostuspaperia, joka on pitkäkuituista. Aika näyttää alkaako kirjan sivut käpristyä.

Kaiken tämän jälkeen päästään itse asiaan, eli varsinaisen kirjan valmistukseen. Se alkoi tuttuun tapaan paperien taittelulla folioiksi, jonka jälkeen foliot kasattiin 4 folion vihkoiksi. Tässä kohtaa tuplatarkistin, että sivunumerot juoksevat oikeassa järjestyksessä. Sitten pistettiin reiät folioiden läpi, jotta ne voitiin ommella yhteen. Käytin ompelussa pellavalankaa ja puuvillanauhaa.

Ompelun jälkeen ensimmäiseen ja viimeiseen sivuun liimattiin kansilehtiset. Se on kuin folio, mutta yleensä paksummasta paperista. Valitsin tähän paksumman tulostuspaperin, mutta jälkikäteen huomattuna se oli virhe. Olisi pitänyt olla vielä paksumpaa paperia.

Seuraavaksi ompelin kapiteelinauhat käyttäen kirjontalankaa ja ohutta nahkanyöriä. Nämä olivat tarvikkeita, joita minulla sattui olemaan kaapissa aikaisemmista projekteista. Helpommalla pääsisi, jos ostaisi valmista kapiteelinauhaa, joka vain liimataan kirjan selkään, mutta näitä minulla oli heti saatavilla omasta takaa.

Kannet tein harmaapahvista ja tällä kertaa aioin päällystää kannet kluutilla. Kluuttikangas on kirjansidontaan tarkoitettua kangasta, jonka nurjalle puolelle on kiinnitetty kerros paperia. Tämä paperikerros estää liiman imeytymisen kankaan läpi päällipuolelle.

Päätin kokeilla tehdä kirjan kannet folioimalla. Silhouette-leikkurissa on lämpökynä, jonka avulla saa siirrettyä metallin foliokalvosta toiseen alustaan, tässä tapauksessa kluuttikankaaseen. Jouduin tekemän folioinnin kahdessa osassa, koska kirjan kannet ovat leveämmät kuin leikkurin 12x12” matto. Ensimmäisessä osassa tein etukannen ja selkämyksen, toisessa osassa takakannen.

Tämä oli virhe (nro 1), koska epäonnistuin kuvioiden asettelussa ja lopputuloksena takakannen kuvio on vinossa. Seuraavan kerran kyhään jotenkin oman maton, joka on pidempi kuin 12 tuumaa.

Piirsin useamman illan näitä kirjan kansia viiva kerrallaan. Ja viivoja tässä oli noin viisi miljoonaa. Mielestäni niistä tuli aika hauskat. Inspiraationa oli Maryia Kryvaltsevichin abstrakti art deco -taide.

Mielestäni seurasin ohjeita, että kannen selän leveys mitataan tekstiblokin leveyksien keskiarvosta, leveydet mitataan ylä- ja alareunastasta sekä keskeltä. Mutta kun kannet liimasi kirjaan, selkämys näyttää vähän liian leveältä. En oikein tiedä missä menin vikaan.

Lisäsin lopuksi vielä kultaiset kulmasuojat, koska mielestäni ne oli aika söpöt.