Halusin kokeilla sheridan-tyylistä nahan kuviointia, mutta halusin myös, että se olisi käyttöesine, eikä vain harjoittelukappale. Niinpä keksin, että voisin tehdä aurinkolasikotelon nahasta ja kuvioida sen.
Etsin netistä inspiraatiota ja löysin kaavan, joka voisi toimia. Testasin sen toimivuutta tulostamalla paperisen version ja huomasin, että se oli liian pieni omille laseilleni. Suurensin ja muokkasin sitä hieman, jotta sain sen sopivaksi.
Sitten hahmottelin vähän kukkia, köynnöksiä ja lehtiä kaavaan, jättäen reunoille noin 5mm tyhjää tilaa rajaukseksi ja sivujen kohdalla ompeleille. En ole kummoinen piirtäjä enkä tunne kasveja, mutta siitä tuli ihan kelpo kuvio. Tulostin kaavan kuvioineen paperille, jotta voin jäljentää sen nahkaan.
Käytin 1,5mm paksua kasviparkittua naudannahkaa, jonka kostutin vedellä ja sitten jäljensin kuvion naskalilla piirtäen. Tämä jätti hennon jäljen nahkaan, jota pystyin seuraamaan.
Aloitin piirtämällä kuviot piirtoveitsellä. Sitten käytin bevel-punsselia viivojen reunoilla tuomaan lisää syvyyttä. Kammoksuin vähän varjostamista, joten keskityin seuraavaksi taustan tekemiseen päärynäpunsselilla.
Viimeiseksi sitten tartuin varjostukseen ja käytin sileää beveliä ja päärynää. Minulla ei ollut hajuakaan mitä teen, kunhan vain lisäsin niitä jokseenkin järkeviin paikkoihin. Tekemällä oppii.
Kun nahan työstö oli valmis, rasvasin sen ja annoin kuivua. Sitten levitin kerroksen resolenea, sen jälkeen antiikkipastaa ja viimeiseksi uuden kerroksen resolenea suojaksi. Ensimmäinen kerros ennen antiikkipastaa pitäisi suojata korkeita kohtia, ettei pasta tartu niihin. Pastan pitäisi tarttua ainoastaan syviin kohtiin, tuomaan enemmän kontrastia ja syvyyttä työhön.
Jostain syystä antiikkipasta ei levittynyt tasaisesti. Ylemmän kukan ympärillä on selkeästi tummempi alue. Ehkä en ollut levittänyt ensimmäistä resolenekerrosta tarpeeksi hyvin. Tai sitten käytin enemmän voimaa taustaa kuvioidessa ja siitä tuli syvempi kuin muu tausta. En oikein tiedä mitä kävi, mutta tämä on silti ihan kelpo ensimmäiseksi työksi.
Lopuksi ompelin reunat yhteen ja lisäsin magneettilukon. En halunnut mitään painettavaa nepparia, jotta aurinkolaseihin ei kohdistu mitään painetta.
Olikin työn takana löytää magneettilukko, joka näyttää hyvältä myös sisäpuolelta. Useimmat lukot olivat jalallisia, joissa on pyöreä vastakappale, jonka läpi jalat taitetaan. Se toimii hyvin, jos tässä olisi vuori, jonka sisään vastakappaleen voi piilottaa. Tämän ollessa vuoreton, täytyi olla lukko, joka kiinnitetään sisarniiteillä. Niitin kupu on tarpeeksi siisti, että se voi jäädä näkyviin.
Kommentoi