Tästä ei tule ihan historiallisesti oikein tehtyä korsettia. Aion käyttää metallisia sirkkoja, jotka tosin päällystän kirjontalangalla. Lisäksi kuosikangas on polyesteritaftia, koska se näytti niin nätiltä.
Kopioin kaavan Terttu Pykälän Historiallinen Teatteripuku -kirjasta. Muokkasin kaavaa sopimaan omille mitoilleni ja tein koeversion, joka istui melko hyvin. Minun täytyi pidentää olkaimia ja nostaa miehustaa vähän ylemmäksi.
Kaava on alunperin tarkoitettu puoliluitetuksi, mutta halusin tehdä siitä täysin luitetun. Sen takia tilasin 50 metriä synteettistä valaanluuta. Saatoin pyöristää ylöspäin tarvittavaa määrää, mutta ei näistä koskaan tiedä. En ainakaan osaa arvioida luiden menekkiä nopealla silmäyksellä.
Vahvikekangas on sinistä puuvillakanvasta, koska se oli ainoa mitä EK:ssä oli myytävänä. Niillä ei koskaan tunnu olevan mustaa. Viime kerralla jouduin käyttämään punaista. Tiedän, ettei kukaan tule näkemään sitä, kun se jää sisäpuolelle vuorin alle, mutta silti. Minä tiedän sen olemassaolon.
Kaikki varsinaisen korsetin kappaleet on nyt leikattu. Kaksi kerrosta kanvasta ja yksi kerros kuosikangasta. Myöhemmin pitää vielä leikata vuori, mutta siihen minulla ei ole vielä kangasta. En halua jättää sinistä kanvasta näkyviin.
Ajattelin leikata alareunan tabit auki vasta myöhemmin. Luulen, että se on paras tapa. Aion kuitenkin harsia niiden paikat, jotta kangas ei pääse liikkumaan.
Luukujat
Kahden koeviikon jälkeen minulla on taas aikaa ommella. En tiennyt, että kujien ompelu voisi olla näin aikaavievää. Ne pitää mitata niin tarkasti ja ommella tietyssä järjestyksessä, koska osa luukujista jää ns. pussiin. Niihin pitää lisätä luut sitä mukaa kun ompelee, koska seuraava luukuja sulkee edellisen kujan täyttöaukon.
Tässä auttoi todella paljon se, että paininjalkani sattui olemaan juuri oikean kokoinen halutuille luukujille. Pystyin ompelemaan aina seuraavan rivin käyttäen edellistä riviä paininjalan ohjurina.
Päättelin lankoja varmaan yhtä kauan kuin ompelin luukujia. Tein ensin solmut ja sitten vedin langat luukujan sisään. Nopeammalla olisi päässyt, jos olisi vain solminut ja saksinut. Mutta tehdään nyt sitten kunnolla koko korsetti.
Laitoin myös innoissani olkainten sirkat etukappaleeseen liian aikaisin. Nehän pitää laittaa vasta vuorittamisen jälkeen! Nyt täytyy jostain keksiä keino poistaa ne rikkomatta kangasta.
Synteettinen valaanluu (muovia) on siitä helppo materiaali, että sitä voi leikata ihan tavallisilla saksilla. Leikkasin luut sopivan mittaisiksi ja pyöristin niiden päät lasisella kynsiviilalla. Lasiviila toimii muuten erittäin hyvin myös tähän tarkoitukseen.
Kappaleiden ompelu yhteen
Ompelin molemmat takakappaleet kiinni etukappaleeseen. Yritin silittää saumavaroja auki, mutta siitä ei tullut mitään. Kangasta on näet kahdeksan hyvin jäykkää ja paksua kerrosta. Lopulta ompelin käsin saumavarat litteiksi. Eikä sekään ollut helppoa. Sain ensimmäisestä neulastani kuorittua spiraalina metallilastun irti ja kadotin toisen neulani. Nyt kolmas kerta toden sanoo.
Tässä vaiheessa pitäisi myös päättää minkälaisen nyörityksen tekee. Spiraali vai tavallinen? Aikakaudelle tyypillisempi on spiraali, mutta itse tykkään tavallisen symmetriasta.
Sain myös aiemmin virheellisesti kiinnitetyt sirkatkin poistettua. Puristin niitä pihdeillä kasaan, kunnes ne lähtivät irti vetämällä.
Täytyy myös etsiä nettisivuja, joilla olisi ilmaisia kirjontakuvioita. Mielestäni olkaimet näyttäisivät näteiltä kirjottuina, mutta täytyy katsoa.
Välisovitus 1
Laitoin sirkat kiinni takareunoihin. Käteni ovat ihan loppu, vaatii aikamoista voimaa puristaa sirkat kiinni kahdeksan kangaskerroksen läpi. Jos näitä tekisi enemmän, pitäisi kyllä investoida teolliseen sirkka/nepparipressiin.
Päädyin lopulta kuitenkin spiraalinyöritykseen. Pääosin siitä syystä, etten ole koskaan tehnyt aiemmin sellaista.
Ja tietysti sitä piti päästä heti sovittamaan, vaikka alareunan tabeja ei olekaan vielä leikattu auki.
Vuori
En saanut tänään tehtyä kovin paljoa, koska pääsin kotiin vasta seitsemän jälkeen. Kävin äidin kangaskaapilla ja vein sieltä täydellisen mustan puuvillakankaan, josta tein vuorin. Tein polttotestin vielä varmistuakseni, että se on luonnonkuitua.
Leikkasin vuorikappaleet ja huomasin, että vuoristahan tuli liian iso. Luukujat ovat kutistaneet korsettia, mikä oli näin jälkikäteen tietysti aika selkeää. Mutta tekemällä oppii. Päädyin ompelemaan keski-etu-linjasta vähän pois, ehkä noin kuusi milliä.
Ostin aivan liian paljon muoviluuta. Jostain luin, että täysin luitettuun 1700-luvun korsettiin menisi noin 40 metriä. Tilasin varmuuden vuoksi 50 metriä, joista päädyin käyttämään vähän yli puolet. Eli tulevaisuudessa voisi tehdä vielä toisenkin.
Pieniä ärsytyksiä
Näin kävi. Tilaukseni Ullakasta saapui tänään, ja molemmat tilaamani esineet olivat rikki. Sormustin on palasina ja vinonauhalaite on vääntynyt useasta kohtaa niin, ettei siihen voi syöttää kangasta. En tiedä mitä jalkapalloa posti on pelannut paketillani. Myöskään Ullakan pakkaus ei ollut tarpeeksi hyvin tehty, kun näin pääsi käymään. Taitaa minun tilaukseni mennä jatkossa jonnekin muualle.
Yritin suoristaa vinonauhalaitetta pihdeillä ja sain sen siihen kuosiin, että kangas kulkee siitä läpi. Edelleen se on lommoilla, mutta pääsenpähän aloittamaan vinonauhan teon kun odottelen korvaaviä tuotteita.
Vinonauhan teko
Sain vinonauhan tehtyä. Löysin siihen oikein hyvät ohjeet, joita suosittelen lukemaan, jos joskus tarvitsee tehdä itse vinonauhaa. Seurasin ohjeita ja 70 × 50 cm muuttui 965 cm pitkäksi pätkäksi vinonauhaa. En osaa vielä sanoa kuinka paljon nauhaa kuluu korsettiin, mutta teen lisää tarvittaessa.
Välisovitus 2
Leikkasin alareunan tabit vihdoin auki ja ompelin käsin kaikki kangaskerrokset kiinni toisiinsa. Sitten oli pakko taas sovittaa korsettia. Ymmärrän nyt miksi tällaisia korsetteja käytettiin vain alusvaatteina. Ja miksi näiden korsettien alla käytettiin vielä paitoja (chemise). Katsokaa vain kamalaa tursuamista! Korsetti työntää kaiken läskin ja ihon korsetin alapuolelle oikein korostaen jenkkakahvoja.
Olkaimet ovat edelleen liian lyhyet, vaikka pidensin niitä viidellä sentillä. Ne olivat sopivan kokoiset koeversiossa, mutta suuri määrä luita on kutistanut korsettia. En osannut ottaa sitä huomioon kaavaa piirtäessäni.
Käytin pakettinarua selän nyörityksessä ja kuminauha-kuulakärkikynä-ratkaisua olkaimissa, koska ei nyt sattunut olemaan sopivan pituisia muita naruja.
Vinonauhan ompelu
Yläreunan vinonauha on ollut ommeltuna jo viikkoja, mutta olen aina lykännyt alaosan aloittamista. Olen niin huono ompelemaan käsin. Ompelin vinonauhan koneella kiinni etupuolelle, taitoin sen sisäpuolelle ja ompelin käsin kiinni. Koneella ompelu oli kyllä virhe, koska yläreunakin on liian kaareva. Se näyttää aika rumalta, mutta en jaksa enää purkaakaan. Seuraavan kerran jos ikinä teen 1700-luvun korsettia, ompelen ne suosiolla kokonaan käsin.
Sirkkojen päällystys
Mielestäni tuo puoliksi päällystetty sirkka on aika hauskan näköinen. Saatan koristella jonkun toisen korsetin sirkat tuolla tavalla joskus tulevaisuudessa.
Näin pitkälle pääsin ennenkuin kirjontalanka loppui. Vain 3 jäi jäljelle! Ostin myös nyörin nyöritystä varten. Se ei ole saman värinen, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut.
Välisovitus
Olihan se taas pakko päästä kokeilemaan! Nyörinä käytin väliaikaisesti pakettinarua.
Löysin palan kultaista koristenauhaa, jota mallailin korsetin päälle. Punainen ja kulta käyvät niin hyvin yhteen. Jos minulla olisi ollut tarpeeksi pitkä pätkä tuota nauhaa, olisin varmaan koristellut korsetin sillä.
Valmista
Projekti tilastoina:
Luita:
145 kpl
Luiden kokonaispituus:
noin 25 metriä
Kangaskerrokset:
kuosikangas (fashion fabric), silitettävä tukikangas, kaksi kerrosta kanvasta ja vuori
Lankarullia:
2,5
Kangasta:
0,5 × 1,5 metriä kaikkea muuta, paitsi tuplasti sen verran kanvasta. Ja 70 cm × 50 cm kuosikangasta vinonauhan tekoon.
Vinonauhan kokonaispituus:
4,65 m
Nyörin kokonaispituus:
6 m
Flossaus:
11 metriä 6-säikeistä kirjontalankaa. (Käytin kolmea säiettä, joten teknisesti ottaen menekki oli 22 metriä)
Aikaa:
Vähän yli kaksi kuukautta. Luonnollisesti se menisi nopeammin, jos tätä voisi tehdä täyspäiväisesti. Minulla on koulu, työ ja viikonloput poissa kotoa, jotka hidastavat tekemistä.
Materiaalikustannukset:
n. 60 €
Kommentoi